DAY FIVE: LONDON AGAIN

Neljäntenä päivänä pääsin ilta viiden maissa Stroodin asemalle, ja vartin bussimatkan jälkeen olin perillä Hoo Marinassa, jossa Fernando minua odotti. Hän vaikutti ihan mukavalta, (homsuiselta ja hyperaktiiviselta) ja suuntasimme kulkumme hänen veneelleen. Kieltämättä pettymykseni oli suuri. Vene oli aivan pikkuruinen, enkä oikein meinannut edes ymmärtää kuinka mahtuisimme molemmat sinne nukkumaan! Otin asian kuitekin täysin seikkailun kannalta ja jäin tietenkin yöksi. Ellei vene olisi haissut kevyesti homeelle, ollut epäkelpo seilaamiseen vielä ties kuinka kauan, ellen olisi herännyt neljältä aamuyöllä nenänpää kohmeessa ja ellei Fernando olisi heräillyt tunnin välein herättäen minutkin aina ties kuinka pitkäksi aikaa, olisin ehkä voinut jäädä pidemmäksi aikaa. Nukuttuani kuitenkin vain pari tuntia, lähdin itseäni lämmitellen (ja omenaa mutustellen) kävelemään bussipysäkille päästäkseni takaisin Lontooseen. No, nyt on tuokin seikkailu koettu!

Niinpä olen nyt taas Lontoossa, eikä sohvapaikkaa ole mistään tiedossa. Tämän yön taidan viettää Merimieskirkon majoitustiloissa, ja miettien mistä löytäisin budjettiini sopivan hotellihuoneen loppuajaksi. (Ihan vain jotta voisin nähdä vielä nähtävyyksiäkin jossain välissä, eikä aikani menisi kokonaan majapaikasta toiseen siirtymiseen!)

Lontooseen päästyäni (ja kuultuani että Merimieskirkollakin saisin olla vain yhden ainoan yön, sekä saatuani muitakin uutisia) varasin itselleni lentolipun Suomeen. Matkani siis valitettavasti tällä kertaa jäi tähän, mutta uusia matkoja (ja uusia matkoja Britteihin) tulee vielä ehdottomasti. Niitä odotellessa!